Etelästä tulleet lensivät ensimmäisessä vuorossa. Kopteriin mahtui viisi matkustajaa lentäjän lisäksi. Neljä ja kamat oli sopiva määrä, ei tarvinnut pihistellä kamoissa. Vajaan tunnin päästä kopteri tuli hakemaan meitä. Sukset ja muut kamat kopteriin ja menoksi.
Kamera valmiina ja muutama kuva loittonevasta Saana tunturista, 200 km tunnissa reilut 50 km Ruotsin puolelle.
Koneesta katsottuna maisemat olivat vaikuttavan oloiset, alas katsellessa maasto näytti hämäävän tasaiselta ja Kummaeno pieneltä purolta. Rostojärvi oli edessä, vajaan 20 pienen tummanruskean mökin muodostama kylä oli saavutettu 20 minuutissa. Vaeltaen olisi mennyt vähintään pari päivää.
Majoitusjärjestelyt sujuivat kahden saamelaisveljeksen ripeässä toiminnassa vaivatta, Lennen järjestäessä vielä toisen mökinkin. 4 hengen kaasulämmitteiset mökit olivat siistejä, niissä pärjäisi oli keli mikä tahansa tunturissa. Veljekset osoittautuivat suomea puhuviksi tosi palvelualttiiksi ja mukaviksi kavereiksi.
Ilma näytti suosivan meitä yöllä pientä pakkasta päivällä lämpöasteita, kuiva keli. Lunta ei juuri ollut. Edellisviikon lämpöaalto oli sulattanut jäälle vettä 30 senttiä, joka oli nyt jäätynyt kovaksi kanneksi. Ei muuta kuin varusteet levälleen ja pilkille. Jäätä oli hieman toista metriä, viimeiset kairanpyöräytykset täytyi tehdä kontusillaan. Rauhallisen oloista, jokunen pieni rautu ja harri. Lauri taiteili avannosta kiloisen taimenen. Allanillakin kävi taimen reijän päällä, vei kruunukoukun tasarista. Ottipaikan etsiskelyä ja oikeiden pelien haeskelua. Illalla rautusoppaa ja paistettua taimenta, virittelyt ja suunnitelmat seuraavalle päivälle. Perjantai 22.5.98.
Aamulla aurinkolasit silmille ja sukset kohden Norjan puoleista päätä. 6-7 km:n päässä järvi kapeni salmen tapaiseksi, ruotsalaisia pilkkiporukoita useampia, ilmeinen ottipaikka.
Porvoon pojat tulivat Raimon kanssa moottorikelkkakyydillä reessä, moottorikaira mukana. Reikien päristelyn jälkeen alkoi rautua hiljakseen nousta, jonkun tunnin kuluttua tahti oli ajoittain melko kiivastakin. Taiston, Allanin ja minun saalis oli reilusti rautua ja toistakymmentä harria. Toisetkin sai kalaa. Yleensä raudut olivat 300-500 grammaisia, jokunen isompi.
Allanilla oli isoin rautu, Taistolla ja minulla harri 600-700 grammaa. Muutamaan otteeseen tapsit pettivät ja siimoja meni poikki, epäilen niitä kuitenkin suurharreiksi tai taimeniksi. Tosin vähän aiemmin oli paikalta saatu 1,8 kg:n rautukin. Rostojärvestä on saatu myös Ruotsin suurin harri, yli 3 kiloa ja parikiloiset ovat joka vuotisia tuttuja. Kapeikon alueelta nostettiin päivän aikana monia satoja kaloja. Ilmeisesti rautuparvet liikkuivat salmen läpi, josta parvi oli helpompi löytää. Ihmetystä herätti harjusten viihtyminen rautuparvissa. Ottipeli oli hopeanvärinen rautulätkä, toisella puolen punainen ja oranssi loistetarran siivu, täydennettynä 3-5 punaisella ja valkoisella kärpäsen toukalla. Ruotsalaiset näyttivät lukitsevan toukat koukkuun raudusta otetulla suikaleella, näin toukat eivät irronneet raudun sätkiessä jäällä. Pilkkipä pari ruotsalaista samasta reijästä vuorotellenkin, pitäen näin rautuparven pisempään reijällä. Itse pilkin paljon pikkuräsäsellä, hopea-oranssi, jossa 10 sentin tapsi ja kärpäset, hyvin tuli silläkin.
Punaista morria tuli koetettua harri otti siihen paremmin. Jäikin hieman vaivaamaan, ettei morreja tullut koeteltua enempää, tarjolla olisi ollut suurharreja. Allanilla oli muutama Veli Autin tekemä rautuperho, jotka rautulätkän yläpuolella tuntuivat pelaavan hyvin. Perhovinkkejä voi myös kysellä Hälisen Raimolta, joka makaili pää avannossa tämän tästä ja tuntui tuntevan joka ötökän kirpuista kiirunoihin asti. Illalla pidettiin rautujuhlat, jossa monet reseptit kokeiltiin ja hyviksi todettiin. Yksinkertainen ja nopea tapa oli kaataa karkea suola rautufileelle ja pyyhkäistä suola heti pois. Tarjoiltiin ruisleivän kera, kyllä maistui. Toinen kokeilemisen arvoinen resepti oli voissa paistettu rautufilee, jossa loraus samppanjaa. Pöytään nostettaessa liekitys korkillisella konjakkia, takuulla maistuu. Unohtaa ei sovi myöskään Lennen savustuspussireseptiä, jossa nuotiopuuna käytetään tuoretta vaivaiskoivua. Puolentoista tunnin puhaltelu palkitaan kyllä.
Lauantai 23.5.98
Ei lähdetty aivan aamusta kalaan, koska paineita ei ollut saaliin suhteen enää jäljellä. Päätettiin etsiä hieman isompaa kalaa kotiin tuliaisiksi. Taisto ja Lauri lähtivät tosin suoraa eilisille ottipaikoille moottorikelkkakyydillä. Raimo, Lenne ja Hans jäivät mökkikylän päähän kierteleen, saatuaan jo edellispäivänä saalista, ilmeisesti kuuluisalla Porvoon mitalla. Allanin kanssa lähdettiin iltapäivällä, päätettyämme katsoa yösyönnin. Eväillä ja keittimellä varustautuneena hiihtelimme aurinkoisessa säässä reikäryppäälle, josta löytyi vettä hieman enemmän, viitisen metriä. Jokunen pieni rautu ja itselläni iso kiinni, mutta pääsi irti ennenkuin ehdin nähdä oliko kyseessä suurrautu. Jatkoimme kiertämällä erään ison saaren, jonka reunalta löysimme parikymmentä aamulla moottorikairalla tehtyä reikää. Taas säästyi hikeä, kun pääsi valmiille rei'ille, mutta kaloista ei saatu havaintoa. Jäljistä päätellen aamulliset pilkkijät olivat paikalta saaneet saalista. Jatkoimme matkaa kohti edellisen päivän ottipaikkoja. Taisto ja Lauri näkyivät pieninä pisteinä edessä ja kauempana maisemaa hallitsivat Norjanpuoleiset tunturit. Tultuamme poikien luo oli kahvinkeiton paikka ja liukkaalla jäällä tasapainohiihtelystä hommatun hikoilun tasaamista. Taisto kertoi kalan syönnin hiljentyneen aamupäivästä. Molemmilla oli noin 30 rautua, mutta edellispäivän kaltaisia parvia ei ollut liikkunut. Yksittäisiä kaloja nousi sieltä täältä, mutta koko oli pienempää. Jokunen parvi sattui kohdalle, mutta suurimman osan laskimme takaisin. Taistolle sattui hieman isompien rautujen parvi, mutta yläperhon jäätyä kiinni avannon reunaan, parvi ehti häipyä. Parin kahvinkeiton jälkeen kelkka tuli hakemaan poikia.
Laitoimme ylimääräiset kamat poikien matkaan ja jäimme katsomaan auringonlaskun ja yösyönnin. Rautu ei ollut meidän kanssa samaa mieltä, saimme jokusen, mutta koko oli pientä ja laskimme suurimman osan takaisin. Aurinko laski toiseksi viimeisen kerran ennen yöttömän yön alkua.
Allan toivotteli minulle hyvää syntymäpäivää. Minä ajattelin tehdä tästä perinteen ja ehdotella kotijoukoille viettäväni jatkossa vuosipäiviä rautujen kanssa. Hiihtelimme takaisin mökkikylään, koetimme vielä päivällisistä rei'istä hiljaista oli. Ilmavirtaus oli muuttunut, rautu ei söisi viikkoon. Hiljaista oli myös mökeillä, avasimme ja pesimme vielä kalat.
Kello oli kolme, aurinko oli jo noussut.
Seuraavana aamuna pakkaisimme kamat ja kävisimme saunassa. Helikopteri hakisi meidät Kilpisjärvelle. Toivoimme lumimyräkkää, jolloin kopteri ei pääsisikään hakemaan meitä täältä tunturien keskeltä. Lumimyräkkää ei tullut.
Kiitos vielä kerran todella ystävällisille ruotsalaisille isännille.
Arto Mikkonen Ruovesi (Kuvat Summer Fly Oy)
Ensi kevään pilkkiretkiä varataan jo.
Varaa paikkasi ajoissa. Kysy lisää Summer Fly Oy:stä
puh 03 474 8448 tai 050 302 3022. Voit otta yhteyttä myös sähköpostitse summerfly@summerfly.com
