 |
|
|
Juttutori Tähän torille voi jokainen lähettää kalastusaiheisia juttuja ja kokemuksiaan esim. kalapaikoista, vieheistä, välineistä, perhoista tai ihan mistä vaan kalastukseen liittyvästä. Kirjoitellaan tai soitellaan. Laittakaa jutun perään nimenne, osoitteenne ja puh. numeronne. Niitä ei halutessanne julkaista.
Tenojoen kalastusmatkailijaa koskevaan kalastussääntöön ei esitetä suuria muutoksia vuonna 2006 Kalastuslupien hinnat pysyvät entisellään Lapin TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus ovat neuvotelleet Kakslauttasessa Sodankylässä ensi kesän 2006 turistikalastussäännöistä Tenojoelle. Kalastuslupien hinnat säilyvät entisellään, mutta kalastussääntöihin esitetään pieniä muutoksia. Säätelyn tavoitteena on lohen nousun turvaaminen. Tenon lohisaaliit ovat viime vuosina vähentyneet, mutta muutoksen arvioidaan johtuvan lohen luontaisesta kannanvaihtelusta. Eräissä Tenon sivujoissa on kuitenkin havaittu isojen naaraslohien määrän vähentyneen huolestuttavasti. Pienten osakantojen tilaa tullaan seuraamaan tarkasti ja kalastuksen säätelyä tehostetaan tarvittaessa. Lohen nousun turvaamiseksi kalastusvuorokautta lyhennetään rantakalastuksessa tärkeissä pullonkaulakohdissa Tanabron sillan kohdalla Norjassa sekä yhteisellä rajaosuudella Ylä- ja Alakönkään alueilla. Näille alueille esitetään vuorokautinen rauhoitusaika klo 14 - 21 välille. Samalla poistuu Alakönkään Boratbockan perhokalastusalueen rajat, kalastajakiintiö ja 12 tunnin rauhoitusaika. Venekalastuksen vapamäärää rajoitetaan 3 - 4 :ään. Lopullinen vapamäärä päätetään, kun sääntömuutoksista saadaan eri sidosryhmien lausunnot. Lasten kalastusharrastuksen edistämiseksi perustetaan erillinen lapsilupa alle 16-vuotiaille. Luvan hinta on 5 euroa ja se on voimassa viikon luvan ostopäivästä lähtien. Luvan haltijan ei tarvitse kalastaa vanhemman seurassa. Turistikalastukselle päätettiin laatia kalastuskäyttäytymisen herrasmiessäännöt. Tavoitteena on ehkäistä kalastuksen paikallisille asukkaille aiheuttamia haittoja ja ristiriitatilanteita eri kalastajaryhmien välillä. Lisätietoja asiasta antaa kalataloustarkastaja Kare Koivisto p. 0400 - 211 898
Kumman Joen Tarina
Kauko elikkästen siis Viivi oli vakaasti päättänyt, että tänä kesänä tehdään oikein kunnon kalastusmatka jonnekin Lappiin. Ja kuinka kummasti sattuikaan, että kohteeksi tuli Ruotsin pohjoisimpiin jokiin kuuluva Kummajoki, josta paikalliset (joita ei kyllä ainuttakaan näkynyt koko reissulla) käyttävät nimeä Kummaeno. Joki saa alkuna Pältsatunturin ja sitä ympäröivien tuntureiden sulamisvesistä ja virtailee joskus rauhallisesti ja toisinaan taas voimallisesti kuohuen päätyen Könkämäenon yläjuoksulle. Matkan taittaminen kävi sikäli mukavasti, että helikopteri kuskasi niin väen kuin tavaratkin Kilpisjärveltä suoraan joen rannalle. Alueella kasvoi vielä jonkin verran tunturikoivua, mutta muuten pääsääntöisesti se oli tuollaista laajaa ylänköaluetta. Perillä olo olisi sujunut jokseenkin miellyttävän viileissä, jos ei suorastaan kylmissä olosuhteissa, jos ei olisi sattunut tuo 30 asteen helle myös sille viikolle. Tavanomainen teltta muuttui alta aikayksikön harvinaisemmaksi telttasaunaksi, sillä aurinkohan möllötti taivaalla lähes yötä päivää. Telttasaunassa nukkumisen tuskaa lisäsi Kaukon kohdalla vielä uuden uutukainen aluspatja, joka osoittautui liukkaammaksi, kuin lasten talvinen liukumäki. Niinpä sitä piti noin puolen tunnin välein kiskoa puolet pituuttaan ylöspäin. Itikoista ei tässä juuri kannattaisi mainita, jos niitä ei olisi niin sikamaisen valtavaa määrää. Keitetyistä aineksista ainoastaan kahvi säilytti luonnollisen värinsä kaikkien muiden keitosten muuttuessa harmaaksi tai mustaksi miljoonien ja taas miljoonien itikoitten tipahdellessa ruokaan. Itsestään selvää oli, että parhaat kalapaikat olivat jossain muualla kuin siinä koskessa, minkä rannalle teltta oli pystytetty. Niinpä sitä sitten oli suorastaan pakko tehdä sellainen 35 kilometrin lenkki täydellä kalastusvarustuksella koko viikon kuumimpana päivänä. Saaliiksi siltä päivältä jäi noin kuusi rakkoa, kaksi kipeää selkää, hyvin suolattu paita sekä ylenpalttisesti kokemusta. Vaikka oleskelu tapahtuikin armottomalla arktisella alueella, sitä itse asiassa oltiin kuin Herran kukkarossa. Tunturivyöhyke jakoi etelästä päin saapuvat ukkosmyrskyt niin, että ne kiersivät alueen molemmilta puolilta niin, että edes kunnon vesisateesta ei voinut puhua. Itse joki oli kuin kalastajan unelmasta. Harmi vain (tai oikeastaan ei), että kala ei ollut syönnillään. Joessa esiintyi pääsääntöisesti taimenta ja harjusta ja ennättipä joku saada siitä myös hauen, josta kylläkin visusti vaiettiin. Armottoman helteen vuoksi vain syöntikalat oli järkevää ottaa ylös ja loput palauttaa takaisin hopean kirkkaaseen valtakuntaansa. Pääosa kalastamisesta tapahtui perhoilla, varsinkin niinä aikoina, kun niitä ei tarvinnut olla irroittelemassa rantakoivikosta, jokikasvillisuudesta, hatusta tai muusta omasta tai muiden vaatetuksesta. Veden lämpeneminen ja sään kirkkaus yötä päivää pitivät kalat pääsääntöisesti joen pohjalla suurien kivien koloissa, mikä tietenkin oli niiden onni. Ruokaa oli Viivi varannut reissua varten noin kuukauden annoksen, joten viiden vuorokauden jälkeen helikopteriin pakattiin paluukuormaan valtaosa muonavarastosta. Nestehuollosta huolehti Kummaeno kiitettävästi, jos kohta tunturipuron raikkaus kärsi pahemman kerran helleaallosta, uskoo myös Lisbetti
Alakönkään perhokalastusopas Opasta painettiin valitettavasti aivan liian pieni määrä kysyntään nähden. Pahoittelemme oppaan loppumista alkuunsa. Asko Jaakola, Nivalan Urheilukalastajat ry
luonnonlohikannat taas vaarassa Tornio-Muoniojoen ja Simojoen luonnonlohikannat ovat jälleen vaarassa. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä tuo pian hallitukseen esityksen asetukseksi lohenkalastusrajoituksista Pohjanlahdella. Uuden esityksen mukaan meripyyntiä jatketaan huomattavasti. Vuosina 96-97 rauhoitus alkoi 1.4., uuden esityksen mukaan vasta 1.5. Myös loppupäästä rauhoitusaika lyhenisi viikolla. Jos sattuu myöhäinen kevät niin lohta ei käytännössä juurikaan kerkiää jokiin nousta. Vielä pahempi on Hemilän tekemä sopimus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kanssa lohenkalastuksen sallimisesta viikon ajan toukokussa 18.-22., silloin kun kutuparvet lähtevät nousuun. Käytännössä voi jopa 70% villilohesta joutua tämän pyyntijakson aikana verkkoihin. Tämä sopimus koskee ainoastaan Ahvenanmaalaisia. Samanlainen erikoispyyntiaika on edellisvuonna tehty 8.-15.6., koskee myös ainoastaan Ahvenanmaalaisia. Itämeren tehokalastus uhkaa yhä harvinaisemmaksi käyvän luonnonlohen tulevaisuutta. Lohenkalastuksessa käytetään kuoleman verkoiksi kutsuttuja pitkiä ajoverkkoja, jotka YK on pyrkinyt kieltämään. Yhden verkon pituus voi olla jopa valtaisat 24 kilometriä. Lohisiimat ovat jopa 10 km pituisia. Selkämeren avomerikalastuksen saalin arvo on n.9 milj mk. Valtion menot tämän saalismäärän takaamiseksi ovat lähes 14 milj mk (istutukset, tutkimukset, tukiaiset ym.). Voimayhtiöt istuttavat lisäksi velvoiteistutuksina n 11milj mk edestä. Ei tarvitse olla kummoinen laskupää huomatakseen avomerikalastuksen reilusti miinus voittoiseksi. Lohityöryhmä -97:n tekemät ehdotukset ovat valitettavasti pitkälle toteutumassa. Työryhmän vetäjänä toimiva ylijohtaja Seppo Havu onkin tunnettu meripyynnin kannattaja. Kaksi muuta jäsentä ovat ruotsinkielisten avomerikalastajien edustajia. Työryhmän esitykset romuttaisivat kokonaan luonnonlohen pelastustyön. Parin vuoden takaiset rajoitukset ovat nostaneet Suomen luonnonlohipoikas tuotannon kahdessa vuodessa sellaisiin tuloksiin, joihin ajateltiin päästävän noin kymmenessä vuodessa. Miksi näin hyvä kehitys romutetaan 20-30 Ahvenanmaalaisen venekunnan elinkeinon turvaamiseksi. T: Risto
Similä
Taimenia Etelä-Suomen puroista Etelä-suomessa on vallan mainioitakin luontaisen taimenen lisääntymispaikkoja. Itse asun Lempäälässä, Tampereen kyljessä ja n.3 km päässä talostamme sijaitsee keskellä metsää pieni puro. Kävin siellä viime kesänä kaverini kanssa ja hän sanoi ettei sieltä mitään saa. Päätin kuitenkin kokeilla, sidoin siimanpäähän n.14 klinkhämerin ja rupesin tarjoilemaan sitä kaloille varovaisesti.Heti ekalla heitolla perhon vieressä käy kala,ei jää kiinni,kaverini sanoo, että iso ahven. Toinen heitto,kala ottaa perhon,vaistonomainen vastanykäys ja väsytys voi alkaa parin minuutin päästä kala on kuivalla maalla,taimen n.400grammaa. vielä tulee pari lisää,mutta ne on niin pieniä.......Kyseessä oleva puro on Ruodas-oja kuljussa. Teveisin:Jimi
Lohi takaisin Kemi- ja Ounasjokeen Kittilän Perhokalastajat ry edistämään Lohi Kemi-Ounasjokeen hanketta! Ongelmahan
täällä jokivarressa on lohen ja taimenen nousun
kannalta Kemijokeen rakennetut voimalaitokset, joita on
alajuoksulla viisi kpl. Kemijokisuussa olevan Isohaaran
voimalaitoksen yhteyteen on rakennettu kalatie –93.
Kalatiet tarvittaisiin vielä muihinkin, jotta kaloilla
olisi mahdollsuus nousta. Ensi kesänä on tarkoitus
aloittaa kutusorakoiden kunnostustöitä ja syksyllä
tehdään lohi-istutuksia noin 20 paikkaan Ounasjoen
pääuomalla. Kemijokeen on tehty istutuksia jo useana
vuonna. Mikäli kalatiet saataisiin rakennettua
ensimmäiset kalat voisivat palata jokeen noin
viiden-kuuden vuoden kuluttua. Risto Similä
Ruotsalaisella harjusjoella Heinäkuussa 1997 aivan pohjoisimmassa osassa Ruotsin Lappia, kaukana maanteistä. Joen rannassa ei näkynyt minkäänlaisia ihmisen jättämiä jälkiä, ei jalanjälkiä ei vanhoja nuotionpohjia. Ei ollut satanut viikkoihin, joten jalanjäljetkin olisivat näkyneet pehmeässä rantahiekassa pitkään. Kävelin joen rantaa pitkin. Yleensä joki oli lähes joka kohdasta hieman tuulinen. Kaloja ei ollut tuulisilla kohdilla näkynyt ollenkaan. Tulin erääseen joen kohtaan, joka oli aivan tyyni. Joki teki mutkia, niinkuin joet yleensäkin, ja tämä joen osa, noin 100 metriä, oli poikittain tuulen suuntaan nähden. Sen vuoksi se oli pinnaltaan aivan tyyni. Jo kauempaa näin joen pinnassa liikettä tällä kohdin, joten kuljin lopun matkasta hyvin varovasti. Päästyäni 10 - 20 metrin päähän paikasta istahdin mättäälle. Edessäni oli taas sellainen näky, joka saa kalamiehen kaikki sisimmät tuntemukset esiin. 100 metriä pitkä tyyni osa joesta oli kuin lohilammikko, aivan täynnä harjuksen selkäeviä. Näytti aivan siltä kuin joen kaikki kalat olisivat tulleet juuri tälle 100 metrin matkalle. Ne eivät kuitenkaan olleet mitään lohilammikon istutuskaloja vaan joessa villeinä syntyneitä Lapin purojen ja jokien omia kasvatteja. Niillä oli mahdollisuus lähteä uimaan alavirtaan satoja vapaita kilometrejä, aina merelle asti, mutta ne olivat nyt siinä 100 metrin matkalla satojen kilometrien pituisessa joessa. Tunsin olevani oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. En tiedä kauanko siinä istuin. Tällaisena hetkenä kaukana Lapin erämaissa ajalla ei ole merkitystä. Siellä unohtuvat etelän niin koti- kuin työasiatkin. Ovat vain kalat, hiljainen erämaaluonto ja Sinä. Sidoin yhden pienistä pintaperhoistani perhosiimani päähän ja nautin. Pari harjusta ongittuani jäin istumaan ja odottelemaan kalakavereitani, jotka olivat tulossa ylävirralta päin. Tämän voit myös Sinä vielä kokea Lapissa. Kuinka kauan näitä paikkoja vielä löytyy, sitä ei kukaan osaa sanoa, joten ole meidän ensimmäisten ja myös viimeisten mukana siellä. Kysy lisää puh. 040 - 775 4586.
Lähetä oma juttusi ! Sähköpostilla:summerfly@summerfly.com tai postitse |
|||||||||||||||||||
